maanantai 3. tammikuuta 2011

Järvinen ja akustinen kitara

Antero Jakoila muistelee Järvisen suhdetta akustisen kitaran soittoon.

En mä oo vakuuttunut, että Albert olisi ollut kiinnostunut akustisesta kitarasta, enkä mä oikein oo kuullut sen soittavan sellaista. Ei se ainakaan ollut kiinnostunut eri soittostaileista, siis siitä mitä mä pidän akustisen kitaran soittona. Mä tarkoitan ihan muuta, flamencoa tai sellaista ja klassista tietysti. Se ei riitä, jos ottaa akustisen kitaran ja rämpyttää tai pikkaa jotain pientä. Ei riitä, jos ottaa plugin pois ja soittaa muka akustisena, ja sitten panee plugin kiinni, niin se taas on sähkökitaraa.

Jos puhutaan, että Järvinen oli hyvä akustisen kitaran soittaja, niin paskan marjat. Se piti itse sitä jotenkin niin vieraana omalle luonteelleen. Sen luonne ei ollut akustinen. Sen takia se kunnioitti mua ja diggas ja ihmetteli, kun mä pikkasin kaikkia näitä juttuja. Ja se diggas siitä. Ja sit se sano, että kun hällä on sellaiset helvetin nakkisormet. Ja sillähän oli jotenkin niin sellainen robusti tatsi. Vähän niin kuin se olis tullut suoraan tuolta raksalta neljältä ja sit ruvennu suoraan, että joo näin tää menee…

Daven kanssa tehtiin yhteen aikaan duokeikkoja. Sitten Löffe löysi mulle Martinin Tukholmasta. Yks ruotsalainen trubaduuri oli sen tilannut ja se oli jäänyt lunastamatta. Mä otin mun Les Paulin ja tyhjensin pankkitilin, tais olla 11.000 markkaa, tosi kova raha joka tapauksessa. Ja mä menin Ruotsiin ja ostin sen Martinin. Dave meni ihan kipsiin kun näki sen mulla. Se on ainut kerta, kun Limppunen on mennyt sanattomaksi.

Järvinen kyllä kauheesti arvosti ja diggas, että mulla on oikeesti Martin. Mä selostin My Joy – keikalla sitä sille ja Järvinen oli että, ”Oo, hienoo”. Siinä oli stailii, vaikka se ei itse akustista soittanut, mutta ymmärsi asian.

Mun levyllä [La Morena] on yks Oskar Merikanto -biisi [Kevätlinnuille etelässä], siinä mä soitin tätä Martinia. Sitten siihen levylle tuli ’Blues for A’. Silloin Järvinen oli kuollut jo, ja Ana myös. ’Blues for A’ -Albert ja Ana. Tää kappale oli niille omistettu. Dave soittaa siinä munnaria ja mä soitan kitaraa itseni kanssa.

Ei kommentteja: