perjantai 28. toukokuuta 2010

Järvisen musiikkisuosikit

Radio Cityssä pyöri 1980-luvun puolivälin jälkeen ohjelma Muusikon valinta. Järvinen kantoi kortensa kekoon tunnin muunnelmassa Talonmiehen valinta, jossa hän juonsi tai pikemminkin lyhykäisesti esitteli parikymmentä omaa suosikkibiisiään. Niistä muodostuu kattaus, jonka läpikäymällä pääsee hyvin kiinni hänen musiikkimakuunsa tai ainakin –mieltymyksiin. Ohjelman nauhoitus on säilynyt Järvisen jäämistössä, mutta lähetysvuotta ei ole merkitty. Se on todennäköisesti keväältä/toukokuulta 1989.

Aivan aikajärjestykseen biisejä ei juontaja-Albert ole asetellut, mutta avaus on Yardbirdsien Pretty Girls vuodelta 1964. Siihen Albert rinnastaa soundiltaan seuraavana kuultavan Melrosen tuolloin aika tuoreen hitin Rich Little Bitch. Kolmantena on yksi Järvisen uran peruspaaluista, John Mayall Bluesbreakers & Eric Clapton ja Hideaway. Seuraa klassikkokimara: Frank Zappa/ Plastic People, Cream/ I Feel Free, Lightning Hopkins/ Goin´ to Louisiana ja Jimi Hendrix/ Easy Rider.

Pistäytyminen uudempaan tavaraan, 1987 kesällä taltioitu 22-Pistepirkko ja Hong Kong King. Sitten Lloyd Green ja tulkinta Beatles-Harrison klassikosta Here Comes the Sun, jota seuraa Järvisen suuri suosikki Royals-ajoilta, Todd Rundgren ja hänen tuotannostaan valinta Death of the Rock’n’ Roll.

Seuraavaksi ääneen pääsee Dave Lindholm, albumilta Aino kappale Pieni ja hento ote. Tämän jälkeen jenkkimusaa, Doobie Brothersien What Fool Believes, jonka jälkeen jo 1960-luvun lopulla Albertin konserttilavalla bongaama Alexis Korner Blues Inc. ja biisi Roberta.

Konsertti jatkuu eräällä Järvisen kitaravaikuttajalla - Frank Marino ja Razor’s Edge. Sitten pieni pätkä uudempaa Peer Gyntiä sekä Pave Maijasen laulu Keskiyön aurinko. Van Halen osastoa saa edustaa David Lee Roth ja hänen tuhti tulkintansa Tobacco Roadista. Konsertti päättyy soljuvaan ja sujuvaan kitarailoitteluun, joka valitettavasti jää esittelemättä eikä kuulu (vielä) kirjoittajan yleissivistykseen. Solisti kuitenkin toistuvasti vakuuttaa, että ”I’m an easy man…” (Tunnistaako joku hetimiten, kommentoikaa?)

Talonmiehen valinnat kannattaa kuunnella tänä päivänäkin. Jos oma levyhylly ei ole riittävän kattava, suuren osan tavoittaa vähintäinkin Spotifyn tai You Tuben kannoista.

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Äsken YouTubesta kuuntelemani tuo Hendrixin "Easy Rider" on kyllä selkeä vaikute Järviselle, sillä Järvinenhän on lainannut jopa pari ideaa ks. biisistä:

- Alinomaa edestakaisin vasemmalle ja oikealle panoroituvan kitaran

- ja kappaleen lopussa olevan ns. "hämäys fade outin" (eli kappale on loppuvinaan uloshäivytykseen, mutta palaakin nopeasti takaisin sisäänhäivytyksellä, jonka jälkeen heti nopea lopullinen uloshäivytys)

Järvinen käytti siis näitä kikkoja Braindamage - Or Still Alive (1989) -levyn nimikkobiisin studioversiossa.

Anonyymi kirjoitti...

oisko tämä?

"Well, baby, I'm easy, I'm easy, I'm easy, I'm an easy man. / Well, baby, I'm easy, I'm easy, I'm easy, I'm an easy man. / So come on down and get me, honey"

i'm easy man - David Lee Roth