Renkaanvaihtoon

Jami Laajisto muistelee roudarin uraansa Hurriganesissa: Mulla oli Royalsin jälkeen ulkolaisten bändien kanssa töitä. Sit Remu soitti mulle sellainen vuosi Royalsin jälkeen, et tuutko heille hommiin. Ile oli vielä silloin vähän aikaa bändissä, ennen kuin se vaihtui 1979 keväällä Järviseen. Sitten mä olin myös Louhivuoren aikaan 1981 eteenpäin.

Mä olin äänimies, ja yleensä mä ja Aaltosen Ari ajettiin autoa. Meil oli hyvä henki duuniporukassa. Me ajettiin ja tehtiin rankkaa työtä, ei juuri voinut turhia pelleillä. Nimenomaan Ruotsissa ajettiin ihan hillittömiä matkoja, kun keikkajärjestäjillä oli semmoinen sopimus, että vähintään 500 kilsaa piti olla keikkojen väli. Aamulla aikaisin lähettiin ajaa. Siellä oli paljon hyviä keikkoja, Ruotsin keikat oli järjestään hyviä.

Semmonen kommellus kävi, kun meillä oli yksi monista Ruotsin kiertueista tulossa ja muistaakseni kai Falunissa rundin eka keikka. Joka tapauksessa meidän piti lähteä aamulla kuudelta lautalla Ruotsiin. Saatiin edellisenä päivänä kello 12 tietää, että lautat onkin lakossa. Jouduttiin lähteen vähän äkkiä kundien kanssa painaan Tornion kautta keikkapaikalle. Tuli sellaiset puoltoista - parituhatta kilsaa ylimääräistä lenkkiä. Kundit meni yli lentämällä.

Yhtä kyytii me ajettiin. Auto ei seissyt hetkeäkään. Ajettiin kolmestaan, Ari, mä ja myös Tirkkonen. Mä olin hakenut just sen Scanian Ruotsista, oltiin sillä menossa. Siihen oli ostettu uudet pinnoitetut renkaat ja ne paukkui kaikki ennen kuin oltiin Torniossa. Sit me sieltä soitettiin aamulla seitsemältä Häkkiselle, että nyt ei oo muuta vaihtoehtoo ku ostaa kaikki uudet renkaat. Cisse meinas repii pelihousunsa, kun se oli firman auto ja renkaat meni Hurriganes Companyn piikkiin. Häkkinen oli siis meidän talouspäällikkö ja siltä saatiin lupa aina, Remu ei näihin tällaisiin ottanut kantaa.