Postibussi-Tele

Antero Jakoila muistelee Telecasterin kesyttämistä:

Mulla kävi sellainen hyvä oppitunti, kun oltiin kerran yhtä aikaa Järvisen kanssa Natsalla soittamassa. Albert oli siellä pienessä puhurissa, ja se tuli Jussin ja Boysien soundcheckiä kuuntelemaan. Mulla oli Marshall ja sit mulla oli just se postiauton värinen Tele. Se oli mun vanha, sit se on kiertänyt joka puolella. Siellähän se kitara vinku silloin Natsalla kun sikaa kaltattaessa. Sen mikit oli jotenkin oudot, vika oli mikrofoneissa, niitä ei oltu jotenkin kunnolla ruuvattu.

Mä en saanut mitään soundia, tuli vaan hirveet äänet. Mä valitin Järviselle, että jumalauta kun ei saa mitään irti. Järvinen sano, että ”annas tänne se keppi” ja otti sen. Sit se meni ruuvaamaan siitä Marshallista ja sai helvetin hyvän soundin. Heti tuli Järvinen-tatsi. Se laitto säädöt vaan aivan erilaiseksi Marshallista ja vähän ruuvas. Tässä on hyvä esimerkki, ettei se aina oo kitaran vuosimallista kiinni, vaan se on siitä henkilön tatsista. Siitä se lähtee.