Kirjan väliotsikoissa puhuu Järvinen

Yksi kirjan viimeistelyn tavoitteista oli saada mukaan mahdollisimman paljon myös Järvisen omaa ääntä. Lähemmäksi tavoitetta päästiin, kun kirjan väliotsikot valittiin käyttämättä jääneistä Järvisen lausahduksista. Ne etsi pääosin John kovalla työllä henkilö- ja radiohaastatteluista, lehtijutuista ja monista muistakin taustalähteistä. Seuraavassa kolmen otsikon taustat:



Mitä kaikkee paskaa sä teet! (s. 325)

Otsikko perustuu Häkä Virtasen muisteluun ja antaa tavallaan Järviselle vähän taannehtivaa palautetta, sillä tässä kirjan kappaleessa puhutaan Järvisestä soittamassa mm. mainospätkissä.

Häkä: ”Ride On -levyn jälkeen mä aloin tehdä omaa karriääriä ja PJ omaansa. Meidän tiet ei juurikaan enää kohdanneet. Sit mä lähdin soittaan teatteriin ja studioon, eikä PJ:llä ollut sinne liiemmin asiaa. Kerran kuitenkin oltiin Vanhalla päivällä ja se vittuili mulle. Mä olin päässyt telkkariin, johonkin Toivotaan, toivotaan -orkesteriin tai vastaavaan juttuun, niin PJ tuli sanoon mulle: ’Voi vittu, mitä kaikkee paskaa sä teet?!’ Mä vastasin vaan, et ei tässä mitään, tämmöst tää touhu vaan on.”


Ystävän lähtö (s. 417)

Tämä Järvisen hautajaisia kirjassa kuvaavan kappaleen otsikko löytyi hieman erikoisemmasta lähteestä, sillä se oli muutamaa kuukautta aikaisemmin Järvisen Cisse Häkkisen hautajaistilaisuudesta tekemän piirroksen nimi. Teos oli nipussa tussitöitä (samasta nipusta kuin sivun 410 ’Piano jossa on WC kääpiöille’), siihen oli kuvattu Cissen arkku ja piirros oli nimetty kyseisellä tavalla.


Soita silleen mageesti (s. 419)

Tämä otsikko pääsi Järvisen muistokonsertin tunnukseksi ja sen taustana on Antero Jakoilan muuten käyttämättä jäänyttä tarinaa, Järvisen ohjeista muille soittajille. Antero kertoo: ”Boyseissa mä viritin kaikkea kantrityyliä, pikkausta. Järvinen oli kyllä seuraamassa ja se ihaili hirveesti mun kantrimeininkiä.

Se oli hyvä suustaan. Se oli aina hyvin nopeesti kyllä vastaamassa. Sillä oli tilannekomiikan taju, tilannetaju tietyissä asioissa. Ja hyvin nopee sellainen. Niin kuin se Hurriganes-paluun kivi- ja kivireki -juttu todistaa, ja kaikki vastaavat. Se oli kouliintunut Daven koulussa. Nää oli kaksi suupalttia. Ei samanlaisia; Kun Limppunen puhuu kymmenen sanaa niin Järvinen yhden, mutta Järvinen pystyi kyllä ilmaiseen asiansa sillä yhdelläkin - vähän niin kuin Remu, valikoidusti.

Jos Järviseltä kysyi jotain ohjeita soittamiseen, niin se sano vain, että ’Soita sillai mageesti’ – se oli sen neuvo, ei mitään teoriaa, vaan ’Soita sillai mageesti’. Sit se näytti linjaa, nosteli niitä rillejään, kun aina pokat valui nenänvartta pitkin. Sillä oli tällaisia elkeitä. Mutta ’Soita sillai mageesti’, se oli sellainen yleisneuvo.”