Tämä oli polku kirjan alkuun, osa JR

Tässä tuli muistelleeksi kirjaan johtaneita tapahtumia mielessään, voihan siitä muutaman rivin laittaa muillekin.

Joskus 90-luvun alkuvuosina törmäsin Mau-Mau Hakalan kaupassa Räsäsen Jarpan ja kumppaneiden levykeräilijöiden lehteen nimeltään Rare. Siinä oli mielenkiintoisen näköistä juttua. Opiskelukaveri Hiljainen Jukka ”Nappi” Junttila oli avustajaringissä, ja avitti minutkin samalle kiertoradalle. Innostuin tekemään Limppusen Davesta ensimmäisen jutun. Niitä sitten kertyi eri syistä Rareen vuosien varrella arvostamistani tekstittäjistä ja musiikin tekijöistä jokunen: Karjalaisen Jii sekä sen kylkiäisenä Laika & Cosmonauts, sitten Ari Kumma Heppu Närhi ja Hector. Viimeksi mainitun jutun tekeminen kesti kolme vuotta ja kaksiosaiseksi tarkoitettu stoori tuli yhteen nippuun lehden viimeiseen numeroon (RIP). Muutama vuosi harrastuksessa oli taukoa jolla välin POP-lehti paikkasi Raren jättämän tyhjän tilan.

Kaikista näiden lehtien ja julkaistujen kirjojen hyvistä elämäkerta- ja diskografia-artikkeleista huolimatta kentällä oli muutama ammottava aukko. Yhden sellaisen päätin täyttää ja kesällä 2006 POP-lehdessä ilmestyi Suomen erään rock-korkeakoulun, Kalevala-yhtyeen historiikki. Stoori syntyi kääntämällä suunnilleen jokainen kivi ja kanto niin Lido Salosen (RIP), kuin monen monen muunkin bändissä tai sen liepeillä vaikuttaneen hahmon avustuksella ja muistellessa. Puhelimen luurin kautta asiaan osallistui myös Aikku Järvinen, Pekka Albert Järvisen ex-vaimo.

Ammottaviin aukkoihin Suomen rock-historioissa kuului artikkelin julkaisun jälkeen edelleen Albert Järvinen - mitenkään unohtamatta Zellun, Honeyn ja Veskun mainiota Hurriganes-kirjaa. Aikku heitti Kalevala-jutun luettuaan puhelinkeskustelussa sivulauseessa kysymyksen, kiinnostaisiko allekirjoittanutta Järvis-aiheeseen tarttuminen. Se tuntui vuoren kokoiselta haasteelta. No, koskas niitä on pelätty. Silti meni puolisen vuotta asiaa mähkiessä, ennen kuin aloin oikeasti potkiskella ensimmäisiä kiviä asian tieltä. Se tieto, sittemmin suurelta osalta tuubaksi ja legendaksi osoittautunut, mitä silloin Albertista oli saatavilla wikeissä ja keskustelupalstoilla ja vanhoissa lehdissä ja ties missä, se oli aika vähäistä ja pelkistettyä.

Melkein ensimmäisiä tavoittelemiani Järvisen soittokavereita oli Vesa Aaltonen. Oli ystävällinen ja vastasi hatariin kysymyksiini, mutta totesi, että juuri äsken joku toinen kaveri on kysellyt samat asiat. Hitto! Starckin Zellun avustuksella Maijasen Pavelta löytyi kontakti tähän toiseen kaveriin. Otin yhteyttä ja pantiin hynttyyt asian suhteen yhteen. Kannatti tehdä niin, yhteistyö on voimaa.

Ja kohta ja heti tuli kaverilta tahaton tyrmäys. Kalevala-juttuun tuli kaivettua yli vuoden aikana sellaisia kokoonpanoja, yksityiskohtia, kuvia ja juttuja, etteivät niitä muistaneet bändissä mukana olleetkaan. Ja tämä uusi tyyppi lataa tiskiin ekassa sähköpostissaan valokuvan Järvisestä soittamassa sellaisessa Kalevalan kokoonpanossa, ettei sellainen ollut mitenkään mahdollinen. Oli vaan. Ja tämä tyyppi tuntui muutenkin perkaavan ja tietävän asiat hiukka syvemmältä. Vaikutelma on sittemmin vaan vahvistunut.

Tämä oli se alku.