Beavers ja Hurriganes

Matti Majava kertoo perustamansa farkkumerkin Beaver Jeansin synnystä ja yhteistyöstä Hurriganesin kanssa:

”Mä toin Amerikasta käytettyjä vaatteita. Se oli käytettyjen vaatteiden kauppaa alun perin, alkoi maaliskuussa 1969. Jenkki- illuusiota siinä myytiin. Amerikka vyöryi silloin rock-kulttuurin myötä tänne. Tuli farkut, amerikkalaiset urheilupaidat, joissa oli isoja numeroita, puvuntakit, keilapaidat ja nämä inkkarijutut, joista tuli supermuoti jo 1970-luvun taitteessa. Mutta Albert käytti niitä jo ennen kuin se muoti tuli.”

”Se oli aluksi tosi pieni kauppa, 12 neliötä Kruununhaassa, puulämmitys. Se oli hyvin pientä touhua, lähinnä epäkaupallinen harrastus. Vaimo oli tekstiilitaiteilija ja suunnittelija, kävi Greta Pohjanheimon koulutuksessa. Elettiin siellä kaiken keskellä. Lidon ja Remun Kalevala oli heti Beaversin mukana. Farkut tulivat oikeasti vasta silloin 1960-70 -lukujen taitteessa semmoiseksi asuksi, mihin liitettiin rebelliys ja semmoinen rohkeus.”

”Beavers ei firmana noussut heti. Alettiin ensin myydä farkkuja omissa liikkeissä, sitä tehtiin vuosi-kaks-kolme ja sitten alettiin myymään niitä tukussa. Kauppiaat tulivat hakemaan meiltä tavaroita, että saaks teiltä niitä housuja. Että meillä on kauppa Porissa tai Turussa, mä ostan sinne kolme housua. Kaveri pisti kolme housua reppuunsa ja meni junalla takas sinne. Myi ne kolme, tuli takaisin ja osti kolmetoista ja niin se kasvoi ja kasvoi.”

”Me oltiin myös kaikessa, missä oli Amerikkaa. Esimerkiksi Keimola, se oli eka kiihdytyskilpailu. Me oltiin siellä, ja siellä soitti Hurriganes. Totta kai mä yritin vaikuttaa siihen, me oltiin samaa pesää. Se oli heille hyvä olla oikeissa paikoissa, ja se oli hyvä myös meille. Näillä Hurriganesin kavereilla, kun ne oli keikoilla, niin niillä oli kylttejä siellä. Beavers oli esillä lavalla lipuin ja plakaatein ja myös niiden keikka-autoissa ja peräpakseissa. Myöhemmät vuodet 1975-76 oli sitten ehdottomasti suuruuden aikaa Beaversillakin, silloin se kasvoi tosi isoksi. Sitä ennen kasvettiin vähitellen, eri paikoissa mainostamalla.”

”Mulla on myös sellainen mainosfilmi tai oikeastaan dia, jossa on vaan niiden kuvia. Se oli Helsingin elokuvateatterissa, Biossa oli meidän ensimmäinen elokuvamainos. Meillä Lamminahon Vesan yksi tehtävä oli liimata kaikkia pieniä tarroja, näkyi ne tai ei, kun se oli muun muassa keikoilla roudarina. Samalla lapsellisella tavalla, olisiko ollut 1972 tai -73, mulla oli diakuvia Hurriganes-kavereista keikoilta. Ne oli napattu muistoksi ja saatu sieltä täältä. Elokuvateattereissa oli siihen aikaan mahdollista diamainonta, kankaalle näytettiin dioja ennen elokuvan alkua. Siellä meni sitten joku nuorisoleffa, johon mun mielestä piti meiltä saada sellainen. Mä tein sen ja se oli kanssa rahakysymys, ei voinut mennä mihinkään studioon ja sanoa, että tehkääpä tästä. Toiminta oli hyvin pientä. Mä tein sen itse, liimasin neljä diaa teipillä raameistaan kiinni. Mainoskoko oli sellainen, niin iso, että siihen mahtui just neljä diaa. Yhdessä niistä kuvista oli sitten alareunassa meidän Beavers-logo. Se kokonaisuus oli sen näköinen, että se oli tehty vasemmalla kädellä, mutta mainoksena se oli hieno. Silloin vielä kaikki oli sellaista amatöörimaista ja käsin tehtyä.”